lauantai, 19. marraskuuta 2011

Lontoo, täältä tullaan!

Aivan mieletöntä! Nyt mä sitten vihdoinkin tein sen. Olen jo miettinyt tätä kauan, monta kuukautta ja vihdoinkin keräsin rohkeuteni rippeet ja aion todella osallistua kielikurssille Lontoossa viikon ajaksi! Kurssilla keskitytään kielen opiskeluun keskustelemalla ja kierrellään museoissa (historian ystävälle upea tilaisuus). 11 kurssitoveriani tulevat ympäri maailmaa ja asun opiskelija-asunnossa 4-6 muun opiskelijan kanssa. Minulla on asunnossa aivan oma huone ja jaan kylpyhuoneen (kaksi kappaletta) ja keittiön muiden kanssa.

Olen kauhuissani sekä innoissani. Tässä on mahdollisuus tehdä ja kokea yhdeksän aivan tajuttoman upeaa päivää  tai sitten kokemus on vain sellainen, mikä vahvistaa luonnetta kauhuillaan. Jännitän matkaa Heathrown lentokentältä opiskelija-asunnolle ja kaikkea mahdollista. Nyt itseasiassa alkoi pelottaa valtavasti. Mutta tiedän katuvani, jos jään vain kotiin. Elämässä pitää uskaltaa tehdä asioita!

lähde: weheartit

torstai, 17. marraskuuta 2011

Au, au ja au.

Pitkän pohdinnan jälkeen ja peloissani menin tänään aamulla aikaisin hammaslääkäriin. Suoraan vain penkkiin ja sitten aloitettiin työskentely. Kotiin lähdin tunnin päästä kyyneelet silmissä ja itkua nieleskellen, koko suu puutuneena ja antibioottikuurin kera. Laukussa polttelee aika maanantaille juurihoitoon. Au. Olen aivan uupunut ja hammasta kolottaa. Eikä kahden tunnin päivä unet edes tuntuneet riittäviltä. Onneksi minulla on enää huomenna kuuden tunnin työpäivä ja viikonloppu vapaana. Taidan nukkua koko viikonlopun ja lukea.

lähde: weheartit
Nyt suorastaan odotan jo maanantaita, vaikka tiedän juurihoidon olevan kivuliasta. Mutta toisaalta haluan tuon hampaan kuntoon vihdoinkin kokonaan. Palkasta menee aika iso osa tässä kuussa tähän, mutta olen tyytyväinen. Tämä on tärkeää. Ensi kuussa käyn vielä pienempiä reikiä paikkauttamassa ja se olisi sitten siinä. Toivottavasti.

Nyt taidan käpertyä sohvan nurkkaan ja katson siivousohjelmaa. Sitä ennen taidan kumminkin varata kielikurssin Lontooseen.

maanantai, 14. marraskuuta 2011

Mä joka päivä töitä teen.

Ai että kun heräsin ikävällä fiiliksellä tänä aamuna. Päätä särkee, kurkku on hieman karhea ja olo on heikko. Mutta väistämättömästi on tänään mentävä töihin ja annettava 110%. Vietän tällä hetkellä välivuotta opiskelusta ja valmistuin siis ylioppilaaksi viime keväänä. Yliopistoon hain opiskelemaan, mutta en päässyt sisään. Hain sitten töitä paikallisesta ruokakaupasta ja siellä olen ollut kassalla viimeiset pari kuukautta.

lähde: weheartit

Kassatyöskentely oli aluksi aivan uskomattoman pelottavaa, mutta siihenkin tottui. Kun koneet ja tavat tuli tutuiksi, ei ongelmatkaan tuntuneet niin musertavilta. Nykyään ei ole vaikeuksia edes haastavimmalla kassalla, jossa kassan pitää pitää yllä kahta kassaa, normaalia sekä veikkausta. Siitä on oikeastaan tullut lempikassani. On paljon tekemistä ja aika kuluu vikkelään. Oman viihtyvyyden kannalta tärkeää on ollut myös työkaverit. Lähes kaikki tuolla ovat mukavia ja heidän kanssaan tulevan toimeen. On kiva välillä vähän jutella ja naureskella joskus puuduttavan työn lomassa. Asiakkaatkin ovat joskus ihania ja piristävät päivää. Joiltakin taas puuttuvat käytöstavat ja saan osakseni töykeää kohtelua. Mutta sitäkään ei saa ottaa liian henkilökohtaisesti.

Ajattelin tässä työpaikassa pysyä niin kauan kuin se on vain mahdollista. Haen keväällä taas opiskelemaan ja riippuen opiskelupaikasta, jäisin mielelläni työskentelemään samaiseen kauppaan ja ansaitsemaan rahaa. Mutta ainakin kesään asti on aikaa ahertaa ja kerätä rahaa!

Aivan ensimmäinen merkintä aivan uudessa blogissa.

Tässä sitä sitten ollaan kirjoittamassa vaikka kauan luulin bloggailuni olevan jo historiaa. Olen viimeiset kuusi vuotta elämästäni bloggaillut livejournaliin elämäni ihmeellisistä tai vähemmän ihmeellisistä vaiheista, mutta homma alkoi maistua puulta jo tämän vuoden alussa. Kaverilista ei tuntunut enää mielenkiintoiselta ja oma kirjoittelu oli saman toistoa. Ei vaan ollut minkäänlaista intoa avata livejournalia ja kirjoittaa. Nyt kumminkin aion herättää mielenkiintoni bloggailua kohtaan kirjoittelemalla aivan ensimmäistä kertaa julkisesti.

lähde: weheartit

Aion pysytellä aika visusti ruudun takana, joten ette todennäköisesti tule näkemään kasvojani tämän blogin merkinnöissä lainkaan. Kerron täällä palavasta innostuksestani historiaa kohtaan, puhun ajankohtaisista aiheista, pohdin omaa suhdettani niin uskontoon, ruokaan kuin kanssaeläjiinkin. Jaan innostukseni ja pelkoni elämäni uusimmista käänteistä ja kerron seikkailuistani ulkomailla.

Tervetuloa lukemaan!